peruskäsitteet

Aukko, valotusaika, ISO-arvo? Mitä ihmettä?

Tällä sivulla käydään läpi valokuvaukseen liittyviä peruskäsitteitä. Kerrotaan lyhyesti ja yksinkertaisesti kuvaukseen liittyvistä muuttujista, kuten polttoväli, suljinaukko, iso-arvo sekä valkotasapaino.

Valotusaika

Valotusaika on aika, jonka kameran suljin on auki ja päästää valoa kennolle.

Mitä heikommassa valossa kuvataan, sitä pidempi valotusaika vaaditaan ja vastaavasti kirkkaassa valossa kuvattaessa valotusajat ovat erittäin lyhyitä.

Kameroiden valotusajat ilmoitaan yleensä sekunteina. Kameran valotusajan rajoiksi voidaan esimerkiksi kameran teknisissä tiedoissa ilmoittaa 1/4000-30 s. Tämä tarkoittaa käytännössä, että lyhin valotusaika, joka kameran asetuksissa voidaan valita on sekunnin yksi neljästuhannesosa ja pisimmillään valotusajaksi taas voidaan asettaa 30 sekuntia.

Edellisten lisäksi nykyisissä digitaalikameroissa on usein käytettävissä ns. Bulb-tila, joka tarkoittaa sitä, että kameran suljin pysyy avoinna niin kauan, kuin laukaisinta pidetään painettuna. Eli kamera valottaa kuvaa niin kauan, kuin kameran laukaisinnappi on pohjassa. Pitkiä valotusaikoja tarvitaan, kun otetaan kuvia heikossa valossa tai suuren syvyysterävyysalueen takaamiseksi käytetään pientä aukkoa (esim f-22).

Polttoväli

Objektiivin polttoväli ilmoitetaan millimetreinä. Pieni mm-luku kertoo objektiivin olevan laajakulmainen, yksinkertaistettuna sillä saa rajattua kuvaan suuren alueen, esimerkiksi maisemakuvan tai kaikki kuvattavat mahtumaan perhepotrettiin lyhyenkin välimatkan päästä. Suuri mm-luku taas kertoo, että objektiivilla voidaan kuvata suurennettuna kaukanakin olevia kohteita, kuten vaikkapa lintuja.

Polttovälin ääripäistä käytetään nimityksiä laajakulma (pieni mm-arvo) ja tele (suuri mm-arvo).

Objektiivi voi olla malliltaan kiinteä-polttovälinen, jolloin polttoväli objektiivilla on aina sama, tai zoom-objektiivi, jolloin objektiivin polttoväliä voidaan muuttaa eli zoomata. Yleisesti sanotaan, että kiinteäpolttoväliset objektiivit tarjoavat paremman kuvanlaadun.

Esimerkkejä objektiivien polttovälien merkinnöistä:

  • 30mm = kiinteä polttoväli 30 mm.
  • 18-50mm = Zoom-objektiivi, jonka polttoväliä voidaan säätää välillä 18 mm ja 50 mm.
  • 70-300mm = Telezoom, jonka polttoväli säädettävissä välillä 70 mm – 300 mm.

F-arvo

Kertoo objektiivin himmenninaukon koon. Himmentimen avulla säädetään objektiivin läpi kennolle pääsevän valon määrää.

F-arvo ilmoitetaan tyyliin 1 : suurin käytettävissä oleva f-arvo. Eli esim. 1:4-5.6 50-200mm – kertoo kyseessä olevan 50mm-200mm polttovälille säädettävästä zoom-objektiivista, jonka suurin mahdollinen aukko 50mm polttovälillä on f-4 ja 200 mm polttovälillä f-5.6.

Mitä pienempi arvo, sitä suurempi aukko ja päinvastoin.

Pieni f-arvo kertoo siis objektiivin suuresta aukosta, jolloin objektiivin sanotaan olevan valovoimainen. Suurella aukolla kuvattaessa syvyysterävyysalue kuvassa on pieni. Samoin valotusaika pysyy lyhyenä (koska suuri aukko päästää enemmän valoa kennolle). Pieni syvyysterävyysalue on käytännöllinen esimerkiksi muotokuvauksessa, jolloin kuvattavan kohteen kasvot ovat kuvassa terävät, mutta taustasta tulee sumea, jolloin kohde nousee paremmin esiin.

Päinvastaisesti taas pienemmällä aukolla (suuri f-arvo) kuvattaessa syvyysterävyysalue kasvaa, samoin kuin valotusajan pituuskin. Suurta syvyysterävyyttä tarvitaan esimerkiksi maisemakuvissa, jolloin mahdollisimman suuri osa kuvasta halutaan pitää terävänä.

Zoom-objektiivin f-arvo voi objektiivista riippuen olla kiinteästi sama koko polttovälialueella tai muuttua polttovälin mukaan. Yleensä edullisimmissa objektiiveissa f-arvo muuttuu polttovälin mukaan, kun taas kalliimmissa ja laadukkaimmissa se pysyy kiinteänä koko polttovälialueella.

Joskus himmentimen aukosta ja f-arvosta puhuttaessa käytetään myös nimitystä suljinaukko (tällä tarkoitetaan siis himmentimen aukkoa).

ISO-arvo

Kertoo kennon herkkyyden.

Mitä suurempi arvo, sitä vähemmän valoa kamera tarvitsee kuvan muodostamiseksi. Parhaaseen kuvanlaatuun päästään pienellä arvolla, koska ISO-arvon kasvattaminen kasvattaa myös kuvassa esiintyvää kohinaa ja jossain vaiheessa kuvanlaatu huononee jo niin paljon, etteivät kuvat ole enää käyttökelpoisia. Korkein käytännöllinen ISO-arvo riippuu aina kamerasta ja sen kohinanpoisto-ominaisuuksista.

Nostamalla ISO-arvoa voidaan kameran valotusaikaa lyhentää terävän kuvan takaamiseksi esimerkiksi hämärässä kuvattaessa silloin, kun kohde liikkuu, eikä voida käyttää kamerajalkaa. Tai salamaa ei joko voida tai haluta käyttää.

Yleisimmin nykyisten järjestelmäkameroiden ISO-arvoa voidaan säätää välillä 100-3200. Vaikka kamerassa voitaisiin valita korkeakin arvo, korkein käyttökelpoisin arvo täytyy aina etsiä kokeilemalla. Pokkarikameroiden pienillä kennoilla kohinaa esiintyy yleensä järjestelmäkameroita enemmän.

Esimerkiksi musiikki tai teatteriesityksiä kuvattaessa valaistus on yleensä melko hämärä, eikä salamaa oikein voida käyttää, koska kirkas salaman valo latistaa keikoilla käytettävien värivalojen sävyjä ja tappaa muutenkin kuvasta sen ”aidon tunnelman”. Joissain tilanteissa salaman käyttö voi olla myös kielletty. Jalustasta ja pidemmästä valotusajasta ei myöskään ole hyötyä, koska esiintyjät liikkuvat lavalla koko ajan. Tällaisissa tilanteissa kuvista pyritään saamaan teräviä käyttämällä valovoimaisia objektiiveja ja korkeaa ISO-arvoa.

Valkotasapaino

Valkotasapaino vaikuttaa kuvan väreihin. Käytännössä valkotasapaino määrittää, minkä värisenä valkoinen väri kuvassa toistuu. Kamera osaa määrittää valkotasapainon AUTO-asennossa automaattisesti, mutta joissain olosuhteissa kameran automatiikka tekee virheitä. Tällaisia kameran kannalta vaikeita tilanteita on esimerkiksi talvella ulkona kuvattaessa, jolloin kameran automatiikka säätää usein valkotasapainon niin, että lumi näyttää kuvissa todellista sinisemmältä. Samoin sisätiloissa käytössä oleva keinovalo saattaa joskus sekoittaa kameran automatiikkaa, loisteputkien ja hehkulamppujen tuottama valo kun on värilämpötilaltaan erilaista.

Kameran valikoissa valkotasapainon asettamiseksi käytettäviä asetustiloja ovat yleensä ainakin seuraavat:

  • auto – Kamera yrittää parhaansa mukaan asettaa valkotasapainon todellisuutta vastaavaksi.
  • aurinkoinen sää
  • pilvinen sää
  • hehkulamppuvalaistus
  • loisteputkivalaistus
  • salama

Näiden lisäksi digitaalikameroissa on yleensä mahdollisuus asettaa valkotasapaino manuaalisesti, jolloin asetusta tehdessä kameralla otetaan kuva jostain pinnasta joka on valkoinen. Näin kameralle tavallaan kerrotaan, miltä valkoinen noissa olosuhteissa näyttää ja tällä perusteella kamera osaa asettaa valkotasapainon oikein.